Äänet.

Eipä onneksi ollut niin paha päivä kuin eilinen. Eilinen oli helvettiä, stressi, yliaikaa töissä, illalla ihan liian väsynyt tehdäkseni mitään, ja vähän jo taas haastoin riitaa poikaystävälle, vaikka hän tuli vihdoinkin taas yöksi. Ja sitten menin vaatimaan, että loppuviikon haluan taas olla yksin. Harmittaa. Nyt sitten olen yksin. Koko yö meni sydämentykytyksillä, heräilin ja näin unta pelkästään töistä, töistä, töistä, ja kaikki siellä meni pieleen. Onneksi pystyin nukkumaan kellon herätykseen asti, vaikka välillä vähän pidempäänkin valvoin.

Tänään aamu alkoi huonosti, näin taas enteitä tämän päivän kulusta kaikkialla: yön kulku, meikkaus ei oikein sujunut millään, bussissa istuin huonolle paikalle ja pstävältä hieltä haiseva äijä istui takanani. Lannistuin jo odottamaan huonoa päivää.
Ihan sellaista siitä ei tullut, mutta mikänä ei voisi olla kamalampi päivä kuin eilinen. Jouduin tekemään taas pitkän päivän, ilmaiseksi tietenkin, ja menetin ensi viikon vapaapäivänkin, ja stressasin monesta asiasta mitä menin sanomaan muille, miksi en voisi joskus pitää enemmän suutani kiinni. Annan typerän kuvan itsestäni kun höpötän tyhmiä, vaikka se johtuu vain hermostuneisuudestani, en kestä puhumattomuutta, en halua antaa itsestäni ujoa kuvaa. Voisipa vaan olla ihan rauhassa hiljaa.

Illan tullen sekoilin vähän kassan kanssa. Joskus sitä on vaan on pää ihan sekaisin. Väsymys sekoittaa kaiken nopeasti. Ihmettelen vaan, miksi olen aina vähän ulalla kaikesta, eivät muut ole. Fyysisesti olen vähän väsynyt tai enemmän väsynyt, tai on jollain lailla huono olo. En jaksa edes seistä normaalisti paikoillani koko päivää niinkuin muut. Selkä tulee kipeäksi, jalat sattuvat, johonkin sattuu joka tapauksessa, jos ei muuten niin stressi horjuttaa tasapainoa ja vaikuttaa aivojen toimintaan. Join kahviakin, vaikka lupasin etten tänään joisi; oloni oli suht hyvä ennen sitä, mutta pomo sai heti aamusta masentumaan niin että halusin vain jotain "huumaavaa". Kahvi oli lähinnä. Jee. Sitten toinen juttunsa onkin se, millainen olo kahvista tulee.

Eikö kellään muulla ole näin vaikeaa päänsä kanssa? Kun omat aivoni jyskyttävät vaan koko ajan kärsimystäni ja elämän synkkyyttä pienistä asioista lähtien. Jokainen asiakas on oma jännitysnäytelmänsä, niistä pitää selvitä äkkiä. Haluan vain saada ne ulos liikkeestä, kunnialla. Mitä väliä, en saa kuitenkaan palkkaa, eipä liikkeen myyntiheilahtelut liikauta minua millään lailla. Aivan sama jos kaatuisi koko paska, olisi kiva olla näkemässä. Kaikilla niillä on rahaa ihan tarpeeksi, selviäisi sillä varmaan koko loppuelämänsä. Minä olen jo pohjamudissa rahallisesti, ihan sama.

Ja nyt siis yksin illan. Auton hurinat ulkoa saavat havahtumaan joka kerta, ajattelen että nyt siellä aletaan jyskyttää musiikkia. En kestäisi sitä, silloin sekoan (mikä ei ole uutta). Miten pystyn olemaan kuuntelematta kaikkia noita ääniä, rentoutumaan? Muuten hyvä olo, suihkun jälkeen rennot vaatteet päällä ja saan vain istua, mutta ne äänet. Juuri äsken joku avasi oven ja sulki sen. Se kaikui jyminänä rappukäytävässä. Joku jyskyttää taas, apua mikä se on??!! Miksei kotonaankaan saa olla rauhassa! Täytyy varmaan kuunnella vähän musiikkia että pääsen läpi tämän illan, sitten saan laittaa korvatulpat ja toivottavasti silloin ei kukaan soita niin lujaa musiikkia että kuuluisi läpi. Jos pystyisin nukkumaan suht hyvin tämän yön.

Taas jotain ääniä...